Lapin kultahistoriassa paikalliset ovat olleet mukana Ivalojoen kultaryntäyksestä lähtien. Jokunen heistä oli palkallisena työmiehenä kaivamassa tai virkamiesten apuna, monelta muulta on puolestaan ostettu ruokatavaraa ja muita tarvikkeita. Ivalojoen hiljaisempinakin vuosina Kultalan viimeisenä vahtina toimi paikallinen Sammeli Saijets, sillä häntä eivät kaamos ja yksinäisyys pelottaneet. 

Myöhemmin paikalliset ovat tarjonneet kuljetuspalveluita kultamaille, esimerksi tavarakuormien kuljettaminen Morgamin tai Ritakosken kultakämpille oli helpompaa keväthangilla pororaidon avulla. Pitkien välimatkojen Lapissa kultamaille menijät tarvitsivat myös kattoa pään päälle. Esimerkiksi Lemmenjoella saatettiin yöpyä Kaapin Jounin tai Jomppasen talossa ja samalla ostaa ruokatarvikkeita, mikäli se vain oli mahdollista. Nykyisinkin Njurgulahdessa on majoitus- ja venekuljetuspalveluita, jotka ovat paikallisten hallinnassa. 

Paikallisten kultalöydöt 

Paikallisten osuudesta kullankaivuun parhaiten tunnetut esimerkit lienevät Tankavaaran ja Lemmenjoen kultapaikkojen löytymiset. Näissä molemmissa hyötyä lienee ollut alueen paikallistuntemuksesta. Tankavaaran kullan löysi Sauva-Aslak unensa perusteella, ja Ranttilan veljekset puolestaan löysivät Lemmenjoen kultapaikan. Vaikka paikalliset olivatkin löytäjiä ja kaivoivat kultaa, voidaan kullankaivun todeta heidän kohdallaan olleen yksi elinkeino muiden joukossa. Etenkin tiukempina aikoina, kuten Tankavaaran tapauksessa 1930-luvulla, kullankaivun tuoma lisäansio tuli tarpeeseen. Tuolloin kultaa kaivoivat miltei kaikki Purnumukan kyläläiset, kyläpäällikkö Niilo Hirvasvuopio mukaan lukien. 

Isompien kultayhtiöiden kaivuyritysten kaaduttua osin omaan mahdottomuuteensa arktisissa oloissa 1900-luvun alkupuolella, onnistuivat paikalliset ja yksittäiset kullankaivajat monesti hyödyntämään jäljelle jääneitä kultapaikkoja yhtiöitä paremmin. He eivät tarvinneet niin paljon resursseja ja rahallisia panostuksia kuin kultayhtiöt eikä monenkaan leipä ollut ainoastaan kullasta kiinni, vaan kaivu oli leivänjatketta. 

Kuvat: Kultamuseon arkistot.