Verkkonäyttelyt

Lapin värikkäässä kultahistoriassa esiintyy laaja kirjo erilaisia ihmiskohtaloita, tsaarinaikaisen suuriruhtinaskunnan prospäkkäreistä nykypäivän kullankaivajiin. Näihin elämäntarinoihin mahtuu niin epäonnea kuin huikeita onnistumisia, tragikoomisia ja romanttisia piirteitä unohtamatta.

Kaikille kultaryntäyksille on yhteistä ollut se, että kullankaivua ja siihen liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä on pyritty säätelemään lailla joko jo ennen ryntäystä tai viimeistään sen alettua.   

Lapin kultahistoriassa paikalliset ovat olleet mukana Ivalojoen kultaryntäyksestä lähtien. Jokunen heistä oli palkallisena työmiehenä kaivamassa tai virkamiesten apuna, monelta muulta on puolestaan ostettu ruokatavaraa ja muita tarvikkeita. Ivalojoen hiljaisempinakin vuosina Kultalan viimeisenä vahtina toimi paikallinen Sammeli Saijets, sillä häntä eivät kaamos ja yksinäisyys pelottaneet. 

Viinaryyppy työmiehille, konjakkia tai paloviinaa tarvikelistauksissa, joskus jopa viiniäkin. Alkoholi näyttäytyy enemmän tai vähemmän tärkeänä osana Lapin kultakulttuuria, Ivalojoen kultaryntäyksestä alkaen.

Rallakaisa, Iso-Annin sekä Moppe eli Elviira Bonon tarinat.

Naiset ovat olleet kaikkina aikoina mukana kultahistoriassa, vaikka kirjalliset lähteet käsittelevät enemmän miehiä. Lapin kultahistoria ei poikkea tästä, joten seuraavaksi muutama esimerkki naisista pohjoisen Lapin kultakentillä. 

Lapin kultalöytöihin liittyy monenlaisia tarinoita, joista mielenkiintoisimpia ovat unennäön perusteella tehdyt löydöt. Seuraavaksi pari esimerkkiä. 

Kun puhutaan kultahistoriaan tai kultaan liittyvistä kohtaloista tai legendoista, on niitä käytännössä yhtä paljon kuin kultamailla on ollut ihmisiäkin. Osa legendoista on kuitenkin jäänyt muita paremmin elämään.