🇫🇮🇬🇧
Jack London

Monelle kirjallisuuden ystävälle Yukonin kultamaat ovat tuttuja Jack Londonin kirjoista. Seikkailullisissa teoksissa onkin paljon todellisuuspohjaa, sillä kyseinen kirjailija itsekin etsi onneaan kultamailta. Yukonin kultaryntäyksen aikana 1800-luvun lopussa erämaa houkutti monenlaista kulkijaa, ja joukon perässä myös John Griffith Chaney alias J. London päätyi Klondikeen. Londonin aika kultamailla ei ollut helppoa, kylmyys ja keripukki vaivasivat. Kärsimys saattoi tässä tapauksessa avittaa luomistyötä, ja Londonin ensimmäiset menestysteokset pohjautuivat hänen kokemuksiinsa Klondikessa. Näistä esimerkkinä olkoon Klondikeen sijoittuva Erämaan kutsu.

📸 Londonin teoksia, Kultamuseo

Many literature lovers will be familiar with the Yukon's goldfields from Jack London's books. These adventurous tales are very much based in reality, as the author himself sought his fortune in the golden lands. During the Yukon gold rush of the late 19th century, the wilderness attracted a wide variety of travellers, and John Griffith Chaney aka J. London was among the group that ended up in Klondike. London's time in the goldfields was not easy, plagued by cold and scurvy. Suffering may have helped his creative work in this case, and London's first successful works were based on his experiences in the Klondike. The well-known novel, The Call of the Wild is a case in point.

📸 Novels by Jack London, Gold Museum

Visit Sodankylä Lapland North Destinations ... Näytä lisääNäytä vähemmän

🇫🇮🇬🇧
Werner Thiede

Saksalainen Werner Thiede saapui Tankavaaran kaivamaan kultaa 1930-luvulla. Tankavaarasta oli juuri löytynyt kultapitoista maata, eikä kaivajia ollut ruuhkaksi asti. Valtausoikeuksista saatiin kuitenkin nopeasti riitaa aikaiseksi, eikä vihanpito ikinä loppunut muun muassa Thieden ja suomalaisen Itkosen välillä. Paikan päällä riitely loppui siihen, kun Thiede karkotettiin Suomesta ennen sotia vallinneen kireän tilanteen ja ulkomaalaisten epäilyn vuoksi.

Kullankaivu Tankavaarassa tyssäsi talvi- ja jatkosodan melskeeseen. Lapin sota jätti jälkensä kultamaillekin: metsät olivat miinoja ja muita räjähteitä pullollaan ja Tankavaaran kultavaltaukset oli miinoitettu käyttökelvottomiksi. Thieden vihamiehet ovat epäilleet, että saksalaisella mainarilla olisi ollut näppinsä pelissä valtausten sabotoinnissa. Aikalaisteoriaa tuki saksalaisten vetäytymisen jälkeinen havainto: Thieden mökki seisoi pystyssä ja vahingoittumattomana tuhoutuneiden täystuhon keskellä. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

📸 Werner Thiede 1930-luvulla, Kultamuseo

German Werner Thiede arrived in Tankavaara to mine for gold in the 1930s. Tankavaara had just been discovered to be rich in gold, and there wasn’t yet rush of miners. However, disputes quickly arose over the claim rights, and the feud never ended between Thiede and Finnish Itkonen, among others. The bickering ended when Thiede was deported from Finland because of the tense situation before the war and the suspicion of foreigners.

Gold mining in Tankavaara came to an end in the turmoil of the Second World War. The war in Lapland also left its mark on the goldfields: the forests were full of mines and other explosives and the claims in Tankavaara were mined beyond use. Thiede's enemies have suspected that the German miner had a hand in sabotaging the claims. This theory was supported by a sighting after the German withdrawal: Thiede's hut was standing upright and undamaged amidst the devastation. However, there is no certainty of deliberate sabotage.

📸 Werner Thiede in the 1930s, Gold Museum

Visit Sodankylä Lapland North Destinations ... Näytä lisääNäytä vähemmän

🇫🇮🇬🇧
Yaa Ashantewaa

1800-luvulla siirtomaa-aika kukoisti. Eurooppalaiset valtasivat Afrikkaa häikäilemättömästi, osittain rikkaiden luonnonvarojen vuoksi. Nykyisen Ghanan rannikkoalue nimettiin Kultarannikoksi. Kultaa alueella oli hyödynnetty jo vuosisatoja, ja esimerkiksi ashanti-kansalle kultapöly toimi valuuttana. Arvokas kulta tarjosi ashanteille myös apua valloittajia vastaan – sillä sai ostettua tuliaseita, joilla brittivaltaa pystyttiin vastustamaan.

Historiankirjoitukseen on jäänyt ashantit sotaan johtanut päällikkö Yaa Ashantewaa. 1800-luvun lopussa brittikomentaja sai päähänsä haluta istua ashantien kultaisella tuolilla, joka on niin arvokas, ettei edes kansan päällikkö istu sillä. Ashantit eivät kuitenkaan suostuneet luovuttamaan istuinta komentajan takalistolle. Ashantipäälliköt olivat neuvottomia, mutta jo karkoitetun kuninkaan sukulainen Yaa Ashantewaa innosti kansan nousemaan asein valloittajaa vastaan. Ashantit saivatkin aikaan merkittävää vastarintaa, mutta lopulta joutuivat alistumaan valtaajan ikeeseen. Kuningataräiti karkoitettiin Seychelleille. Kultainen tuoli ehdittiin kuitenkin piilottaa, eikä brittivaltaaja ikinä saanut istua sillä.

In the 19th century, Europeans ruthlessly conquered Africa. The coastal region of what is now Ghana was known as Gold Coast. Gold had been used in the region for centuries, and for the Ashanti people, for example, gold dust served as currency. Gold also provided the Ashanti with aid against invaders – it was used to buy firearms to resist British rule.

The chieftain who led the Ashanti into war, Yaa Ashantewaa, has gone down in history. A British commander decided to want to sit on the Ashanti's golden stool, a chair so valuable that even the chief of a nation won’t sit on it. However, the Ashanti refused to give up the seat to the commander's rearguard. The Ashanti chiefs were speechless, but Yaa Ashantewaa inspired the people to take up arms against the conqueror. The Ashanti did mount a significant resistance, but eventually had to surrender. The golden stool was hidden, however, and the British governor was never allowed to sit on it.

📸Kultainen tuoli 1935/ The Golden Stool in 1935, UK National Archives

Lapland North Destinations Visit Sodankylä ... Näytä lisääNäytä vähemmän

🇫🇮🇬🇧
Joutsenen veljekset

Hyvää itsenäisyyspäivää kultamailta! Vaikka kulta on keltaista, on sillä joskus myös sinivalkoinen ulottuvuus. Yksi esimerkki tästä on Joutsenen veljesten tarina. Karl Joutsen (ent. Johansson) ja Anton Johansson olivat Turun seudulta lähtöisin olevat veljekset. Perhe ei ollut varakas, eivätkä pojat ehtineet koulua kovin montaa vuotta käydäkään ennen isän kuolemaa seuranneita taloudellisia vaikeuksia. 1800-luvun lopulla nuorempi veli Anton päätti lähteä Atlantin taa etsimään onneaan, ja muutamaa vuotta myöhemmin Karl seurasi perässä. Toisistaan tietämättä he molemmat päätyivät Seattleen, ja sattumalta kohtasivat toisensa kaupungilla. Iloisen jälleennäkemisen jälkimainingeissa kaksikko päätti lähteä Klondiken kultamaille.

Klondikessa he sitten kaivoivat, ensin työmiehinä ja lopulta omalla valtauksellaan. Veljekset onnistuivatkin onnensa etsimisessä paremmin kuin suurin osa kanssakaivajistaan, ja vuonna 1905 he palasivat Suomeen rikkaina miehinä. Vanhuuden päivillä tuli miettiä mitä karttuneelle omaisuudelle tehtäisiin. Kummallakaan ei ollut perhettä eikä suoria perijöitä. Isänmaallisina tunnetut veljekset päättivät lahjoittaa perintönsä suomalaisen tieteen hyväksi – Turun yliopistolle. Ehtona oli, että lahjoittajaa ei saa paljastaa edes yliopiston rehtorille ennen lahjoituksen antajan kuolemaa, mutta nykyisin yliopiston pääkirjaston seinässä komeilee lahjoituksesta muistuttava laatta.

📸 Muistolaatta Turun yliopistolla, Linda Karjalainen

Happy Independence Day from Goldilocks! Although gold is yellow, it sometimes has a blue and white dimension. One example of this is the story of the Joutsen Brothers. Karl Joutsen (formerly Johansson) and Anton Johansson were brothers from the Turku region. The family was not wealthy and the boys did not have many years of schooling before the financial difficulties that followed their father's death. In the late 19th century, the younger brother Anton decided to go across the Atlantic to seek his fortune, and a few years later Karl followed. Unbeknownst to each other, they both ended up in Seattle, and by chance met each other in the city. In the aftermath of their joyful reunion, the duo decided to head for the Klondike goldfields.

In the Klondike they then dug, first as labourers and eventually on their own claim. The brothers were more successful in their quest than most of their fellow diggers, and in 1905 they returned to Finland as rich men. In their old age, they had to think about what to do with the fortune they had accumulated. Neither of them had family or direct heirs. The brothers, known as patriotic, decided to donate their inheritance to Finnish science - to the University of Turku. On condition that the donor's identity was not revealed, not even to the university's headmaster, until the donor's death, but today there is a plaque commemorating the donation on the wall of the university's main library.

📸 Commemorative plaque at the University of Turku, Linda Karjalainen ... Näytä lisääNäytä vähemmän