• Außergewöhnliche Öffnungszeiten 4.7.

    Für außergewöhnliche Öffnungszeiten siehe Frontpage (auf Englisch).

Eine Überraschung inmitten der Wildnis

Tankavaara beherbergt das einzige internationale Museum der Welt, das die Geschichte und Gegenwart des Goldwaschens und -schürfens zeigt. Die Basisausstellung zeigt die Geschichte des Goldschürfens in Lappland. In der internationalen Ausstellung „Golden World“ werden mehr als zwanzig Länder aus aller Welt vorgestellt. Herzlich willkommen!

In Tankavaara finden Sie auch unsere Nachbarn: Tankavaara Gold Village mit seinen Dienstleistungen und die Naturlehrpfade des UKK-Nationalparks.

Comments Box SVG iconsUsed for the like, share, comment, and reaction icons
Tänään esittelemme kultahenkilöt -sarjassa kullankaivaja Juho Ilmari Pellisen (1910-1953). Jukkana yleisemmin tunnettu kullankaivaja ehti työskennellä monilla eri kultamailla ja -valtauksilla, alkaen vuodesta 1935. Jukka työskenteli aiemmin esitellyn konekaivaja Kullervo Korhosen kanssa yhdessä, ja yhdessä he muun muassa patosivat Ivalojoen Korhosenkoskea ja kaivoivat joen pohjasta kultaa vuonna 1936. He ehtivät työskennellä yhdessä myös malminetsijöinä Kuusamossa vuosina 1937-38. Tämän lisäksi he ehtivät kaivamaan yhdessä myös Moberginojalla ja Sotajoella, ja Pellinen oli myös osallisena kuuluisassa Sotajoen pamauksessa, jossa räjäytettiin jokeen uusi uoma. Pellinen ja Korhonen ehtivät omistaa yhdessä useitakin valtauksia, joista suurin osa sijaitsi Morgamojalla. Pelliselle rakennettiin paikalle hirsikämppä, joka on edelleen pystyssä. Pellinen kaivoi vuoteen 1953 asti, jolloin järkkyi mieleltään ja menehtyi väkivaltaisen yhteenoton seurauksena. Kuvassa Pellinen istuu vuonna 1951 Kotaojalla tarkkailemassa magneettikiisumalmiesiintymää. 

📸 Herman Stigzelius / Kultamuseo

Tänään esittelemme kultahenkilöt -sarjassa kullankaivaja Juho Ilmari Pellisen (1910-1953). "Jukkana" yleisemmin tunnettu kullankaivaja ehti työskennellä monilla eri kultamailla ja -valtauksilla, alkaen vuodesta 1935. Jukka työskenteli aiemmin esitellyn konekaivaja Kullervo Korhosen kanssa yhdessä, ja yhdessä he muun muassa patosivat Ivalojoen Korhosenkoskea ja kaivoivat joen pohjasta kultaa vuonna 1936. He ehtivät työskennellä yhdessä myös malminetsijöinä Kuusamossa vuosina 1937-38. Tämän lisäksi he ehtivät kaivamaan yhdessä myös Moberginojalla ja Sotajoella, ja Pellinen oli myös osallisena kuuluisassa 'Sotajoen pamauksessa', jossa räjäytettiin jokeen uusi uoma. Pellinen ja Korhonen ehtivät omistaa yhdessä useitakin valtauksia, joista suurin osa sijaitsi Morgamojalla. Pelliselle rakennettiin paikalle hirsikämppä, joka on edelleen pystyssä. Pellinen kaivoi vuoteen 1953 asti, jolloin järkkyi mieleltään ja menehtyi väkivaltaisen yhteenoton seurauksena. Kuvassa Pellinen istuu vuonna 1951 Kotaojalla tarkkailemassa magneettikiisumalmiesiintymää.

📸 Herman Stigzelius / Kultamuseo
... Näytä lisääNäytä vähemmän

14 tuntia sitten

3 KommentareKommentoi Facebookissa

Siinä pihassa ainoa alkuperäinen on jaakko isolan tekemä niliaitta, muistaakseni talvella 48-49 tehty, kun jaska jäi kokonaan sinne, talveksi, ympärivuoden loppuiäksi. Muut lähti hummaamaan hurjia kultasaalita😁 Sauna on vasta 60 luvulla korhosen yrjön pystyttämä

Han var min gudfar.

Ns Pellisen kämppä eli morgamojan kultala on metsähallituksen toimesta tehty uusiksi, eli ei ole enää alkuperäinen.

Ivalojoen laajimpia yksittäisiä kultakohteita on Sotajoen suupankkina tunnettu huuhdontarakkakivikko ja sen ympäristö Ivalojoen ja Sotajoen risteyskohdassa sijaitsevalla rantaterassilla. Se on pituudeltaan noin 550 metriä pitkä, yhdistyen muihin huuhdontarakkakivikoihin eri suunnista. 

Tältä alueelta ensimmäisenä kaivoi kultaa Johan Tallgren 1870, mutta laajempi kaivu käynnistyi 1889 alkaen, jolloin alueella kaivoi Ivalo-Sotajoki Kullanhuuhdontayhtiö. 1900-luvun alussa valtaus oli Prospektor Oy:n hallussa. Aluetta hyödynnettiin kullankaivuussa 1930-luvulle asti ja kultaa tiedetään löytyneen kymmeniä kiloja. Aluetta ei kuitenkaan pidetty erityisen kultarikkaana, mutta siellä oli helppo kaivaa, mikä mahdollisti suuretkin kultalöydöt.

Huuhdontarakkakivikon lisäksi alueella on mm. vanhojen kämppien jäänteitä sekä satojen metrien mittaisia juoksutusojia, joita pitkin vettä on ohjattu huuhtomolle.

📸 Kultamuseo

Ivalojoen laajimpia yksittäisiä kultakohteita on Sotajoen suupankkina tunnettu huuhdontarakkakivikko ja sen ympäristö Ivalojoen ja Sotajoen risteyskohdassa sijaitsevalla rantaterassilla. Se on pituudeltaan noin 550 metriä pitkä, yhdistyen muihin huuhdontarakkakivikoihin eri suunnista.

Tältä alueelta ensimmäisenä kaivoi kultaa Johan Tallgren 1870, mutta laajempi kaivu käynnistyi 1889 alkaen, jolloin alueella kaivoi Ivalo-Sotajoki Kullanhuuhdontayhtiö. 1900-luvun alussa valtaus oli Prospektor Oy:n hallussa. Aluetta hyödynnettiin kullankaivuussa 1930-luvulle asti ja kultaa tiedetään löytyneen kymmeniä kiloja. Aluetta ei kuitenkaan pidetty erityisen kultarikkaana, mutta siellä oli helppo kaivaa, mikä mahdollisti suuretkin kultalöydöt.

Huuhdontarakkakivikon lisäksi alueella on mm. vanhojen kämppien jäänteitä sekä satojen metrien mittaisia juoksutusojia, joita pitkin vettä on ohjattu huuhtomolle.

📸 Kultamuseo
... Näytä lisääNäytä vähemmän

4 päivää sitten

1 KommentarKommentoi Facebookissa

Nykyään kun pitää muka maisemoida jopa lapiokaivuupaikat, niin tämmösiä ei jää muistoksi tuleville sukupolville. Kun pitää peittää monttu turpeilla tms, nin sehä maatuu ja peittyy. Kulttuurillisesti jälleen täysin typerä homma, kuten Lemmenjoen kullankaivuun alasajo. Siellä ei ole enää kohta lapiomiehiäkään vaikka kaikki haluaa että joku jäärä sielä hakkaisi "romanttisesti" hakulla maata. Maisemoinnista voitaisiin mainita mettähallituksen hakkuut, laskettelukeskusten rinteet, poroelinkeinon jättämät vehkeet maastossa jne .. Nehän on tehty sitte niinku viimesen päälle, vai?

Nykydokumentointitempaukseen liittyen Kultamuseo kävi jututtamassa konkarikaivajia hieman etukäteen. Ohessa joitakin tunnelmia tämän vuoden teemaan toivo liittyen. 

”Tämä kuva lapsenlapsesta ja hänen pitelemästään Unna-hipusta (v. 2008) on meillä kämpässä esillä ja se osaltaan tuo toivoa tähän kaikkeen.
Toiveena itsessään on selkeämpi lupaprosessi: suunta on tällä hetkellä oikea, mutta vielä on kehitettävää. Toivo on välillä ollut koetuksella, että mitä tuleman pitää. Ei olla kuitenkaan toivoa menetetty. 
Tulevaisuudessa ei kullankaivu ehkä tule olemaan kenenkään pääammatti, sen verran hankalaa se kuitenkin on. Toisaalta kullankaivajissa on toivoa, sillä viime vuosina on ollut kiinnostusta, ja jäsenvaltauksilla on ollut porukkaa kivasti. ” 
Maija ja Risto Vehviläineni 6.9.2024 

Kultamuseo jatkaa nykydokumentointia kelien sen salliessa.

Nykydokumentointitempaukseen liittyen Kultamuseo kävi jututtamassa konkarikaivajia hieman etukäteen. Ohessa joitakin tunnelmia tämän vuoden teemaan "toivo" liittyen.

”Tämä kuva lapsenlapsesta ja hänen pitelemästään Unna-hipusta (v. 2008) on meillä kämpässä esillä ja se osaltaan tuo toivoa tähän kaikkeen.
Toiveena itsessään on selkeämpi lupaprosessi: suunta on tällä hetkellä oikea, mutta vielä on kehitettävää. Toivo on välillä ollut koetuksella, että mitä tuleman pitää. Ei olla kuitenkaan toivoa menetetty.
Tulevaisuudessa ei kullankaivu ehkä tule olemaan kenenkään pääammatti, sen verran hankalaa se kuitenkin on. Toisaalta kullankaivajissa on toivoa, sillä viime vuosina on ollut kiinnostusta, ja jäsenvaltauksilla on ollut porukkaa kivasti. ”
Maija ja Risto Vehviläineni 6.9.2024

Kultamuseo jatkaa nykydokumentointia kelien sen salliessa.
... Näytä lisääNäytä vähemmän

4 päivää sitten

2 KommentareKommentoi Facebookissa

Upea pariskunta, hienoja, ystävällisiä ihmisiä!

Onnea ja menestystä dokumentointityössänne!

Kultamuseon Kultasymposium 2024: Mainareita ja miinoja – II maailmansota ja Lapin kullankaivu

Tänä vuonna Tankavaaran kultalöydöstä tulee kuluneeksi 90 vuotta ja Lapin sodasta 80 vuotta. Muistovuoden kunniaksi Kultamuseolla järjestettävä Kultasymposium syventyy tällä kertaa kulta- ja sotahistorian rinnakkaiseloon Lapin kultamailla. 

Symposiumin puheenjohtajana toimii Kultamuseosäätiön hallituksen jäsen Esko Orava. Puheenvuoroja sodan ja kullankaivun merkityksestä kuullaan niin arkeologian kuin sukuhistoriankin näkökulmasta.

Symposium järjestetään torstaina 3.10. klo 10-15 Kultamuseon auditoriossa. Osallistumisen hinta on 12 EUR, sisältäen ohjelman, kahvitarjoilun sekä museon sisäänpääsyn. Symposiumin yhteydessä on mahdollista tutustua Kultamuseon Mainareita ja miinoja -teemanäyttelyyn. Näyttely on esillä 2.5.2025 asti.

Lämpimästi tervetuloa Kultamuseoon!

Kultamuseon Kultasymposium 2024: Mainareita ja miinoja – II maailmansota ja Lapin kullankaivu

Tänä vuonna Tankavaaran kultalöydöstä tulee kuluneeksi 90 vuotta ja Lapin sodasta 80 vuotta. Muistovuoden kunniaksi Kultamuseolla järjestettävä Kultasymposium syventyy tällä kertaa kulta- ja sotahistorian rinnakkaiseloon Lapin kultamailla.

Symposiumin puheenjohtajana toimii Kultamuseosäätiön hallituksen jäsen Esko Orava. Puheenvuoroja sodan ja kullankaivun merkityksestä kuullaan niin arkeologian kuin sukuhistoriankin näkökulmasta.

Symposium järjestetään torstaina 3.10. klo 10-15 Kultamuseon auditoriossa. Osallistumisen hinta on 12 EUR, sisältäen ohjelman, kahvitarjoilun sekä museon sisäänpääsyn. Symposiumin yhteydessä on mahdollista tutustua Kultamuseon Mainareita ja miinoja -teemanäyttelyyn. Näyttely on esillä 2.5.2025 asti.

Lämpimästi tervetuloa Kultamuseoon!
... Näytä lisääNäytä vähemmän

6 päivää sitten
Kullankaivaja Viktor Vihtori Koivula (1912-1981) on tämän viikon kullankaivajahenkilö. Kuvassa Koivula rännittää maa-ainesta Ivalojoella. Viktorin kullankaivu-ura alkoi vuonna 1937, hänen saavuttuaan kultamaille. Hän kierteli pitkään eri paikoissa etsimässä kultaa, mutta asettui lopulta Ivalojoen Kyläjokisuun lähettyville, Timanttikönkäälle vuonna 1972. Hän asui paikallaan kesät talvet, ja rakensi itselleen paikalleen kammin ja saunan. Koivula kaivoi kultaa myös talvella, ja kokeili erilaisia metodeja maan tehokkaaseen sulatukseen. Hän käytti myös paljon aikaa tutkiakseen Ivalojoen pohjoisosia etsien sieltä kultaa. Koivula työskenteli myös Tankavaaran matkailuhuuhtomolla oppaana. Tämän toimen hän aloitti vuonna 1979. 

📸 Kultamuseo

Kullankaivaja Viktor "Vihtori" Koivula (1912-1981) on tämän viikon kullankaivajahenkilö. Kuvassa Koivula rännittää maa-ainesta Ivalojoella. Viktorin kullankaivu-ura alkoi vuonna 1937, hänen saavuttuaan kultamaille. Hän kierteli pitkään eri paikoissa etsimässä kultaa, mutta asettui lopulta Ivalojoen Kyläjokisuun lähettyville, Timanttikönkäälle vuonna 1972. Hän asui paikallaan kesät talvet, ja rakensi itselleen paikalleen kammin ja saunan. Koivula kaivoi kultaa myös talvella, ja kokeili erilaisia metodeja maan tehokkaaseen sulatukseen. Hän käytti myös paljon aikaa tutkiakseen Ivalojoen pohjoisosia etsien sieltä kultaa. Koivula työskenteli myös Tankavaaran matkailuhuuhtomolla oppaana. Tämän toimen hän aloitti vuonna 1979.

📸 Kultamuseo
... Näytä lisääNäytä vähemmän

1 viikko sitten
Syyskuun esine: telamiinan jäänteet
Object of September: remains of cylinder mine

Toisen maailmansodan aikana etenkin syksyllä 1944 alkanut Lapin sota jätti jälkensä pohjoiseen, myös kultamaille. Varsinkin Saksan armeijan vetäytymisvaiheessa asettamia miinoja piti varoa. Nykyäänkin voi maastosta löytyä sen aikaisia räjähteitä. 

Evakosta palaavien paikallisten ja muiden alueelle tulevien oli oltava varovaisia. Tästä huolimatta miinoihin meni niin siviilejä kuin miinanraivausta suorittavia sotilaita. Tankavaarassa kullankaivaja Max Peronius kuoli panssarimiinan räjähtäessä Tankavaarassa kesällä 1946. Myös Väinö Hoppu oli menettänyt toisen jalkansa miinanraivaustyössä ennen saapumistaan Lemmenjoen kultamaille vuonna 1951.  

WWII and especially Lapland War (September 1944 - April 1945) left traces in northern parts of Finland, including gold fields. After the war, people had to be cautious because of the mines left by German army. In Lapland, WWII explosives are still being found in the ground. 

Evacuees returning their homes and others who came to Lapland had to be cautious. Despite this some civilians and soldiers who were demining Lapland died in mine accidents. In Tankavaara, for instance, prospector Max Peronius died in mine accident in 1946. Also, Väinö Hoppu had lost his other leg when demining in eastern Lapland. He came to Lemmenjoki gold fields in 1951.

Syyskuun esine: telamiinan jäänteet
Object of September: remains of cylinder mine

Toisen maailmansodan aikana etenkin syksyllä 1944 alkanut Lapin sota jätti jälkensä pohjoiseen, myös kultamaille. Varsinkin Saksan armeijan vetäytymisvaiheessa asettamia miinoja piti varoa. Nykyäänkin voi maastosta löytyä sen aikaisia räjähteitä.

Evakosta palaavien paikallisten ja muiden alueelle tulevien oli oltava varovaisia. Tästä huolimatta miinoihin meni niin siviilejä kuin miinanraivausta suorittavia sotilaita. Tankavaarassa kullankaivaja Max Peronius kuoli panssarimiinan räjähtäessä Tankavaarassa kesällä 1946. Myös Väinö Hoppu oli menettänyt toisen jalkansa miinanraivaustyössä ennen saapumistaan Lemmenjoen kultamaille vuonna 1951.

WWII and especially Lapland War (September 1944 - April 1945) left traces in northern parts of Finland, including gold fields. After the war, people had to be cautious because of the mines left by German army. In Lapland, WWII explosives are still being found in the ground.

Evacuees returning their homes and others who came to Lapland had to be cautious. Despite this some civilians and soldiers who were demining Lapland died in mine accidents. In Tankavaara, for instance, prospector Max Peronius died in mine accident in 1946. Also, Väinö Hoppu had lost his other leg when demining in eastern Lapland. He came to Lemmenjoki gold fields in 1951.
... Näytä lisääNäytä vähemmän

2 viikkoa sitten
Lue lisää