A Surprise in the middle of Wilderness
Tankavaara is home for the only international museum in the world displaying past and present of gold panning and prospecting. The first main exhibition presents the history of gold prospecting in Lapland. The second main exhibition, Golden World – International Gold History, presents over twenty countries all over the world. Welcome!
In Tankavaara area you can also find our neighbours: Tankavaara Gold Village with its services and the UKK National Park nature trails.
-
Museum Director
The employment of Museum Director Teresa Töntsi has ended on 31.10.2023. Hanna Mattila, the Head of Collections, takes the place of Interim Museum Director from 1.11.2023. The museum will start the search process for a new museum director as soon as possible. The Gold Museum will continue to operate as usual. The museum is open…
-
Winter parking
Gold Museum’s two parking lots are also open in winter. The smaller car park, more commonly known as the winter car park, is located next to the museum building and is clearly waymarked. Disabled parking is located next to the door of the museum, and is accessed by following the signs for the winter car…
Gold Museum in Facebook
Tänään esittelemme kultahenkilöt -sarjassa kullankaivaja Juho Ilmari Pellisen (1910-1953). "Jukkana" yleisemmin tunnettu kullankaivaja ehti työskennellä monilla eri kultamailla ja -valtauksilla, alkaen vuodesta 1935. Jukka työskenteli aiemmin esitellyn konekaivaja Kullervo Korhosen kanssa yhdessä, ja yhdessä he muun muassa patosivat Ivalojoen Korhosenkoskea ja kaivoivat joen pohjasta kultaa vuonna 1936. He ehtivät työskennellä yhdessä myös malminetsijöinä Kuusamossa vuosina 1937-38. Tämän lisäksi he ehtivät kaivamaan yhdessä myös Moberginojalla ja Sotajoella, ja Pellinen oli myös osallisena kuuluisassa 'Sotajoen pamauksessa', jossa räjäytettiin jokeen uusi uoma. Pellinen ja Korhonen ehtivät omistaa yhdessä useitakin valtauksia, joista suurin osa sijaitsi Morgamojalla. Pelliselle rakennettiin paikalle hirsikämppä, joka on edelleen pystyssä. Pellinen kaivoi vuoteen 1953 asti, jolloin järkkyi mieleltään ja menehtyi väkivaltaisen yhteenoton seurauksena. Kuvassa Pellinen istuu vuonna 1951 Kotaojalla tarkkailemassa magneettikiisumalmiesiintymää.
📸 Herman Stigzelius / Kultamuseo
Ivalojoen laajimpia yksittäisiä kultakohteita on Sotajoen suupankkina tunnettu huuhdontarakkakivikko ja sen ympäristö Ivalojoen ja Sotajoen risteyskohdassa sijaitsevalla rantaterassilla. Se on pituudeltaan noin 550 metriä pitkä, yhdistyen muihin huuhdontarakkakivikoihin eri suunnista.
Tältä alueelta ensimmäisenä kaivoi kultaa Johan Tallgren 1870, mutta laajempi kaivu käynnistyi 1889 alkaen, jolloin alueella kaivoi Ivalo-Sotajoki Kullanhuuhdontayhtiö. 1900-luvun alussa valtaus oli Prospektor Oy:n hallussa. Aluetta hyödynnettiin kullankaivuussa 1930-luvulle asti ja kultaa tiedetään löytyneen kymmeniä kiloja. Aluetta ei kuitenkaan pidetty erityisen kultarikkaana, mutta siellä oli helppo kaivaa, mikä mahdollisti suuretkin kultalöydöt.
Huuhdontarakkakivikon lisäksi alueella on mm. vanhojen kämppien jäänteitä sekä satojen metrien mittaisia juoksutusojia, joita pitkin vettä on ohjattu huuhtomolle.
📸 Kultamuseo
1 CommentKommentoi Facebookissa
Nykyään kun pitää muka maisemoida jopa lapiokaivuupaikat, niin tämmösiä ei jää muistoksi tuleville sukupolville. Kun pitää peittää monttu turpeilla tms, nin sehä maatuu ja peittyy. Kulttuurillisesti jälleen täysin typerä homma, kuten Lemmenjoen kullankaivuun alasajo. Siellä ei ole enää kohta lapiomiehiäkään vaikka kaikki haluaa että joku jäärä sielä hakkaisi "romanttisesti" hakulla maata. Maisemoinnista voitaisiin mainita mettähallituksen hakkuut, laskettelukeskusten rinteet, poroelinkeinon jättämät vehkeet maastossa jne .. Nehän on tehty sitte niinku viimesen päälle, vai?
Nykydokumentointitempaukseen liittyen Kultamuseo kävi jututtamassa konkarikaivajia hieman etukäteen. Ohessa joitakin tunnelmia tämän vuoden teemaan "toivo" liittyen.
”Tämä kuva lapsenlapsesta ja hänen pitelemästään Unna-hipusta (v. 2008) on meillä kämpässä esillä ja se osaltaan tuo toivoa tähän kaikkeen.
Toiveena itsessään on selkeämpi lupaprosessi: suunta on tällä hetkellä oikea, mutta vielä on kehitettävää. Toivo on välillä ollut koetuksella, että mitä tuleman pitää. Ei olla kuitenkaan toivoa menetetty.
Tulevaisuudessa ei kullankaivu ehkä tule olemaan kenenkään pääammatti, sen verran hankalaa se kuitenkin on. Toisaalta kullankaivajissa on toivoa, sillä viime vuosina on ollut kiinnostusta, ja jäsenvaltauksilla on ollut porukkaa kivasti. ”
Maija ja Risto Vehviläineni 6.9.2024
Kultamuseo jatkaa nykydokumentointia kelien sen salliessa.
2 CommentsKommentoi Facebookissa
Upea pariskunta, hienoja, ystävällisiä ihmisiä!
Onnea ja menestystä dokumentointityössänne!
Kultamuseon Kultasymposium 2024: Mainareita ja miinoja – II maailmansota ja Lapin kullankaivu
Tänä vuonna Tankavaaran kultalöydöstä tulee kuluneeksi 90 vuotta ja Lapin sodasta 80 vuotta. Muistovuoden kunniaksi Kultamuseolla järjestettävä Kultasymposium syventyy tällä kertaa kulta- ja sotahistorian rinnakkaiseloon Lapin kultamailla.
Symposiumin puheenjohtajana toimii Kultamuseosäätiön hallituksen jäsen Esko Orava. Puheenvuoroja sodan ja kullankaivun merkityksestä kuullaan niin arkeologian kuin sukuhistoriankin näkökulmasta.
Symposium järjestetään torstaina 3.10. klo 10-15 Kultamuseon auditoriossa. Osallistumisen hinta on 12 EUR, sisältäen ohjelman, kahvitarjoilun sekä museon sisäänpääsyn. Symposiumin yhteydessä on mahdollista tutustua Kultamuseon Mainareita ja miinoja -teemanäyttelyyn. Näyttely on esillä 2.5.2025 asti.
Lämpimästi tervetuloa Kultamuseoon!
0 CommentsKommentoi Facebookissa
Kullankaivaja Viktor "Vihtori" Koivula (1912-1981) on tämän viikon kullankaivajahenkilö. Kuvassa Koivula rännittää maa-ainesta Ivalojoella. Viktorin kullankaivu-ura alkoi vuonna 1937, hänen saavuttuaan kultamaille. Hän kierteli pitkään eri paikoissa etsimässä kultaa, mutta asettui lopulta Ivalojoen Kyläjokisuun lähettyville, Timanttikönkäälle vuonna 1972. Hän asui paikallaan kesät talvet, ja rakensi itselleen paikalleen kammin ja saunan. Koivula kaivoi kultaa myös talvella, ja kokeili erilaisia metodeja maan tehokkaaseen sulatukseen. Hän käytti myös paljon aikaa tutkiakseen Ivalojoen pohjoisosia etsien sieltä kultaa. Koivula työskenteli myös Tankavaaran matkailuhuuhtomolla oppaana. Tämän toimen hän aloitti vuonna 1979.
📸 Kultamuseo
0 CommentsKommentoi Facebookissa
Syyskuun esine: telamiinan jäänteet
Object of September: remains of cylinder mine
Toisen maailmansodan aikana etenkin syksyllä 1944 alkanut Lapin sota jätti jälkensä pohjoiseen, myös kultamaille. Varsinkin Saksan armeijan vetäytymisvaiheessa asettamia miinoja piti varoa. Nykyäänkin voi maastosta löytyä sen aikaisia räjähteitä.
Evakosta palaavien paikallisten ja muiden alueelle tulevien oli oltava varovaisia. Tästä huolimatta miinoihin meni niin siviilejä kuin miinanraivausta suorittavia sotilaita. Tankavaarassa kullankaivaja Max Peronius kuoli panssarimiinan räjähtäessä Tankavaarassa kesällä 1946. Myös Väinö Hoppu oli menettänyt toisen jalkansa miinanraivaustyössä ennen saapumistaan Lemmenjoen kultamaille vuonna 1951.
WWII and especially Lapland War (September 1944 - April 1945) left traces in northern parts of Finland, including gold fields. After the war, people had to be cautious because of the mines left by German army. In Lapland, WWII explosives are still being found in the ground.
Evacuees returning their homes and others who came to Lapland had to be cautious. Despite this some civilians and soldiers who were demining Lapland died in mine accidents. In Tankavaara, for instance, prospector Max Peronius died in mine accident in 1946. Also, Väinö Hoppu had lost his other leg when demining in eastern Lapland. He came to Lemmenjoki gold fields in 1951.
0 CommentsKommentoi Facebookissa
Gold Museum in Instagram
1 CommentKommentoi Facebookissa
Ns Pellisen kämppä eli morgamojan kultala on metsähallituksen toimesta tehty uusiksi, eli ei ole enää alkuperäinen.