Kultaryntäykseen tai kullankaivajiin ei ehkä ensimmäisenä yhdistä pariisilaista hajuvettä, samppanjaa tai keilailua. Kalifornian kultaryntäyksen aikana nämä olivat kuitenkin olennainen osa elämää. Helsingissä järjestetyssä Maple Leaf and Eagle -konferenssissa Kultamuseon projektikoordinaattori Niko Vanhala piti esitelmän siitä, kuinka Kalifornian kultaryntäykseen osallistuneet käyttivät erilaisia tavaroita ja palveluita menestyäkseen uudessa ympäristössään. Eli kuluttivat.

Perinteinen tarina Kalifornian kultaryntäyksestä korostaa karuja oloja. Mainarit asuivat teltoissa tai pienissä hirsimökeissä, ilman juuri mitään mukavuuksia, selviytyen yksinkertaisella ruualla ja toisinaan jopa kärsien nälästä. Joissain määrin tarina on tosi. Silti ryntäyksen osallistujat kuluttivat myös erilaisia tavaroita teltoissaan ja mökeissään, ja useimmissa leireissä oli ajan ja rahan tuhlaukseen soveltuvia hotelleja, saluunoita ja peliluolia. Kultaryntäyksen osallistujien rooli kuluttajina on synnyttänyt toisen ehkä yhtä kuuluisan kertomuksen: omaisuuksia tehtiin myös ”kaivamalla kaivajia”, eli myymällä heille kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Kultaiset unelmat, mukaan lukien haaveet kaikenlaisista tavaroista, olivat keskeinen osa koko ryntäyksen syntyä. Kun kultaa löydettiin keväällä 1848 Kaliforniasta, monet tekijät johtivat maailmanlaajuisen, satojen tuhansien ihmisten ryntäykseen. Tavarat, ihmiset ja tieto liikkuivat nopeammin uuden teknologian ansiosta. Yhdysvallat oli juuri saanut Kalifornian haltuunsa sodassa Meksikoa vastaan ja halusi lähettää amerikkalaisia sinne. Teknologisten ja poliittisten selitysten lisäksi uusin tutkimus on korostanut yhteiskunnallista muutosta ryntäyksen taustalla. Historioitsijat kuten Mark Eifler ja Brian Roberts ovat nähneet kultaryntäyksen vastauksena markkinoiden kasvavaan rooliin. Lyhyesti: yhä useammat ihmiset elättelivät yhä suurempia haaveita, mutta heillä oli yhä vähemmän varmuutta siitä, miten saavuttaa haluamansa asema elämässä. Eikä ollut edes varmaa, millaisessa maailmassa elettiin, sillä maailma muuttui teollistumisen myötä niin nopeasti.

Ihmiset tulivat Kaliforniaan paremman elämän perässä. Tässä kohtaa kulutus astuu kuvaan. Aineelliset esineet ja kaikenlaiset (ostetut) kokemukset ovat keskeisiä siinä, miten hahmotamme maailmaa, rakennamme identiteettiämme ja yksinkertaisesti nautimme elämästä. Tässä suhteessa kultaryntäyksen osallistujat eivät olleet erilaisia kuin me tänään. Kulutusta kommentoidaan jatkuvasti useiden osallistujien kirjoituksissa, oli kommentoija sitten hienostunut leidi, kauppias tai maanpaossa elävä poliitikko. Eri kirjoittajat vertasivat Kaliforniaa entisiin koteihinsa korostaen usein tiettyjen asioiden puuttumista tai toisaalta sitä, kuinka nopeasti Kalifornia saavutti kotia hienostuneisuudessaan. Hienojen tavaroiden lisäksi yksinkertaiset asiat, kuten ajoittainen perunoiden ja sipulien puuttuminen, korostivat etäisyyttä entiseen kotiin.

Monien tuttujen asioiden puuttuessa kuluttajat eivät luopuneet kulutuksesta, vaan suuntasivat katseensa toisaalle. Kaivoksilla aineettomat kokemukset olivat tärkeitä. Koska väliaikaisiin asumuksiin ei ollut paljon järkeä kerätä tavaroita, ihmiset käyttivät rahansa ruokaan, juomiseen ja itsensä viihdyttämiseen. Keilaus oli suosittu ajanviete, häviten ehkä ainoastaan uhkapelaamiselle. Sekä leireillä että esimerkiksi Sacramenton kaltaisissa kaupungeissa uhkapelihallit olivat usein kaikista ylellisimpiä paikkoja, myyden hienostuneisuutta ja unelmia kultaisesta eleganssista. Juominen oli tapa kestää ankarat olot ja rakentaa toveruutta muiden kaivajien kanssa. Esimerkiksi eräällä leirillä järjestettiin joulunaikainen Saturnalia-juhla, joka kesti päiviä. Telttakankaasta tehty hotelli koristeltiin sisältä uudella puuvillakankaalla, samoin keilaradat, ja keilauksen ääni pauhasi halki yön. Jopa leirin hienostuneimmat miehet osallistuivat juhlaan, johon kuului muun muassa osteri-illallinen samppanjalla höystettynä.

Kaivosleirit saivat osterinsa ja samppanjansa isommista kaupungista, kuten Sacramentosta. Kun vilkaisee Sacramenton sanomalehtiä erityisesti kahden ensimmäisen kullankaivuukauden jälkeen, kuva on yltäkylläinen. Sacramentossa myytiin eri vaiheissa lähes kaikkea: pariisilaisia hajuvesiä, italialaisia marmoripöytiä, vanhoja konjakkeja, hummereita, ”katsuppia” ja lontoolaisia luksuskelloja, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kullalla rikastuneet kuluttajat saattoivat hankkia monia perinteisiä maallisen menestyksen symboleja Sacramentosta. Menestyksensä symbolina he saattoivat pukeutua hienoihin vaatteisiin Euroopasta tai idästä, hankkia muodikkaan pariisilaisen kampauksen tai ostaa englantilaisen luksuskellon, jotka koteloitiin Kalifornialaiseen kultaan. Itse asiassa monissa Sacramenton perintöoikeuden varhaisissa perunkirjoissa kultakello oli arvokkain yksittäinen esine.

Sacramenton ilmoitusten runsaus ei koskaan vastannut todellisuutta yhdessä paikassa samaan aikaan – ei edes Sacramentossa itsessään. Mutta ei kultaryntäyksen elämä ollut pelkkää karua köyhyyttä. Vaikeimmat hetket, jolloin ihmiset elivät vanhoilla kekseillä ja pekonilla, olivat poikkeuksia ja todellisuutta vain silloin, kun lumi eristi leirit, tai varojen puute pakotti kaupunkilaiset niukempaan elämäntapaan. Useimmiten ryntäyksen osallistujat tekivät parhaansa parantaakseen elämäänsä kulutuksen avulla. He tekivät tuttuja huonekaluja vanhoista olutlaatikoista ja lyhtyjä samppanjapulloista, joita kasaantui mökkien ikkunoiden alle. Tällä tavoin ihmiset keksivät erinäisiä tapoja luoda elämäänsä normaaliuden tuntua. Kun heillä oli siihen mahdollisuus, he vain menivät kauppaan.

Kulutuksen keskeisyydellä on merkittäviä vaikutuksia siihen, miten ymmärrämme Kalifornian kultaryntäyksen. Sen sijaan että kyse olisi ollut itsenäisistä pioneereista, jotka nauttivat luonnosta tavoitellen jotain epämääräistä unelmaa, ryntäys koostui ihmisistä, jotka tavoittelivat hyvin konkreettisia kaupallisia päämääriä. Näin syntyneet seuraukset – valtavista ympäristömuutoksista alkuperäiskansojen tuhoon – olivat myös seurausta ihmisten halusta toteuttaa toiveitaan juoda, tanssia ja omistaa hienoja asioita. Kulutus antoi merkityksen kaivajien työlle ja teki koko länteen lähtemisen valtavasta uhkapelistä merkityksellisen. Kulutuksen kautta kultaryntäyksen osallistujat alkoivat löytää paikkansa muuttuvassa maailmassa. Samalla he muuttivat maailmaa.

***

Tämä artikkeli pohjaa mainittuun konferenssiesitelmään, mikä puolestaan pohjautui kirjoittajan maisterintutkielmaan ”Privation and inconvenience, luxury and abundance”: Gold rush consumption in Sacramento City 1848-1852 ja sen ympärillä tehtyyn laajempaan tutkimukseen. Muita hyviä lähteitä (englanniksi) ovat mm. Mark Eiflerin The California Gold Rush: The Stampede that Changed the World ja Brian Robertsin American Alchemy: The California Gold Rush and Middle-Class Culture.

Artikkelin kuva: Kultaryntäyksen aikaisia pulloja ja muuta esineistöä, Wells Fargo Museum, San Francisco. Kuvaaja Niko Vanhala.